Sähköverkon romahtaminen ja sen vaikutukset vammaisiin ihmisiin
Kun Texasia vuonna 2021 koetelleet talvimyrskyt, joista tunnetuin on nimeltään Winter Storm Uri, katkaisivat sähköt, monet kodittomat ja haavoittuvassa asemassa olevat ihmiset joutuivat selviytymään äärimmäisissä oloissa. Erityisesti vammaiset ja pitkäaikaissairaat kohtasivat suuria haasteita, kun sähköverkko petti ja jätti heidät ilman elintärkeitä resursseja ja apuvälineitä.
Tämän tapahtuman seurauksena Angela Frederick, El Pasossa sijaitsevan Texasin yliopiston professori, kirjoitti kirjan ”Disabled Power”, jossa hän käsittelee vammaisten ihmisten kohtaamia haasteita sähkökatkosten aikana. Kirjassaan Frederick korostaa, kuinka vammaisten ja kroonisesti sairaiden henkilöiden maailmat kutistuvat näissä tilanteissa erityisesti heidän vammansa vuoksi ja miten he joutuvat kamppailemaan selviytyäkseen.
Sähköriippuvaiset yksilöt ilmastonkatastrofien kourissa
Frederickin teos valaisee, kuinka tietyt yhteiskunnan jäsenet ovat erityisen haavoittuvia sähkökatkosten aikana. Nämä ns. sähköriippuvaiset yksilöt tarvitsevat sähköä elääkseen, sillä monet heidän elintärkeistä lääkinnällisistä laitteistaan toimivat sähköllä. Ilmastonmuutoksen myötä yhä yleistyvät äärimmäiset sääilmiöt, kuten Winter Storm Uri, asettavat nämä yksilöt välittömään vaaraan.
Frederick keskustelee kirjassaan myös siitä, kuinka jotkut haavoittuvassa asemassa olevat henkilöt olivat rekisteröityneet sähköyhtiöille ilmoittaen tarvitsevansa sähköä selviytyäkseen, mutta heitä ei autettu kriisin hetkellä. Tämä korostaa yksilökeskeisen valmistautumismallin rajoituksia katastrofivalmiudessa ja osoittaa, kuinka tärkeää on vahvistaa julkisia politiikkoja estääksemme tämänkaltaiset infrastruktuurin pettämiset tulevaisuudessa.
Hoivaverkostot ja niiden merkitys katastrofitilanteissa
Frederick ottaa esille käsitteen hoivaverkostot, jotka ovat vammaisten ja ei-vammaisten ihmisten muodostamia epävirallisia tukiverkostoja, joissa korostuu keskinäinen riippuvuus ja tuki. Nämä verkostot voivat olla elintärkeitä, kun yhteiskunnan infrastruktuuri pettää. Esimerkiksi kuurojen yhteisö osoitti olevansa erittäin järjestäytynyt ja tuki toisiaan välittömästi kriisin jälkeen jakamalla vettä ja muita tarvikkeita.
Frederick korostaa, että ilmastonmuutos ja sen seurauksena yhä yleistyvät äärimmäiset sääilmiöt ovat todellisuutta, johon meidän kaikkien on varauduttava. Hän ehdottaa, että meidän on katsottava infrastruktuuria, kuten sähköä ja vettä, julkisena hyvänä, jonka suojelemiseen meidän on sitouduttava kaikkien hyväksi, mukaan lukien vammaiset henkilöt.
Voisiko historia toistaa itseään toisen energiakriisin muodossa? Frederickin mukaan meillä on kollektiivinen vastuu estää kriittisen infrastruktuurin pettäminen ja asettaa vammaiset ihmiset ilmasto- ja katastrofivasteiden keskiöön. Näin voimme tunnistaa suunnittelumme heikkoudet ja kun korjaamme nämä heikkoudet, moni muukin hyötyy.
Ennaltaehkäisyn ja valmiuden merkitys
Frederickin tutkimus osoittaa, että yksilötasolla varautuminen on tärkeää, mutta yhteiskunnan tason politiikkojen vahvistaminen on avainasemassa, jotta voimme suojella ihmisiä äärimmäisiltä infrastruktuurin pettämisiltä. Tämä tarkoittaa investointeja kestävään infrastruktuuriin, ilmastonmuutoksen torjuntaan ja hoivaverkostojen vahvistamiseen, jotka voivat tukea haavoittuvassa asemassa olevia yhteisön jäseniä kriisien aikana.
Tutkimus ja keskustelu sähköverkon romahtamisen vaikutuksista on tärkeää, jotta voimme rakentaa kestävämpää ja inklusiivisempaa yhteiskuntaa. Kriisien hetkellä yhteisön tuen ja solidaarisuuden merkitys korostuu, ja on elintärkeää, että kaikki yhteiskunnan jäsenet, erityisesti ne, jotka ovat eniten haavoittuvia, tuntevat itsensä turvatuksi ja tukeneeksi.
Lisätietoa ilmastopolitiikan vaikutuksista ja kestävien ratkaisujen kehittämisestä löydät artikkelistamme Ilmastopolitiikka 2025: Uudet Avaukset Viitoittavat Tietä Kestävään Huomiseen.
