Suomessa noin 300 ihmistä sairastuu radonin aiheuttamaan keuhkosyöpään vuosittain – silti suuri osa kotitalouksista ei ole koskaan mitannut sisäilmansa radonpitoisuutta. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) mukaan radon on toiseksi yleisin keuhkosyövän syy tupakoinnin jälkeen, ja vaarallista on se, että kaasua ei voi haistaa, nähdä eikä maistaa. Ainoa tapa selvittää totuus on mittaus.
Mitä radon on ja mistä se tulee
Radon (Rn-222) on luonnollinen radioaktiivinen jalokaasu, jota syntyy uraanin radioaktiivisessa hajoamisketjussa maaperässä. Kaasu on hajutonta, mautonta ja täysin näkymätöntä, mikä tekee siitä erityisen petollisen sisäilmariskin. Suomen graniittipitoinen maaperä on yksi Euroopan radonrikkaimmista, minkä vuoksi kotimaiset pitoisuudet ovat kansainvälisessä vertailussa korkeita.
Radon pääsee rakennuksiin pääasiassa kahta reittiä: maaperästä perustuksien halkeamien, saumojen ja läpivientien kautta sekä porakaivoveden välityksellä. Rakennuksen alipaineistus suhteessa maaperään on merkittävin syy kaasun kulkeutumiseen sisätiloihin. Mitä tiiviimpi rakennus, sitä enemmän sisäilman ja ulkoilman paine-ero vaikuttaa – tämä on yksi syy sille, miksi energiatehokkuusremontit voivat nostaa radonpitoisuuksia.
Radon hajoaa lyhyiksi alfa-säteilijöiksi (polonium-218 ja polonium-214), jotka kiinnittyvät pölyhiukkasiin ja hengitysteihin. Keuhkoihin kertyneet hajoamistuotteet vaurioittavat soluja ja voivat pitkäaikaisessa altistuksessa johtaa keuhkosyöpään. Riski on sitä suurempi, mitä korkeampi pitoisuus ja mitä pidempi altistusaika.
Radonin terveysriskit: miksi mittaaminen kannattaa
Maailman terveysjärjestö WHO luokittelee radonin ryhmän 1 karsinogeeniksi – eli varmaksi syöpää aiheuttavaksi aineeksi ihmisillä. Suomessa THL arvioi, että radonaltistus aiheuttaa noin 300 keuhkosyöpäkuolemaa vuodessa. Luvun suhteuttamiseksi: liikenneonnettomuuksissa menehtyy Suomessa vuosittain alle 300 ihmistä, joten radonin aiheuttama kuolleisuus on kansanterveyden mittakaavassa merkittävä.
Riski ei synny yhdessä päivässä. Pitkäaikainen altistuminen kohonneille pitoisuuksille – vuosia tai vuosikymmeniä – on se, mikä nostaa sairastumisriskiä. Tupakoitsijoille riski on erityisen suuri: radon ja tupakansavu yhdessä ovat huomattavasti vaarallisempi yhdistelmä kuin kumpikin yksinään, koska molemmat vaurioittavat hengitysteiden soluja.
Kansainvälisessä vertailussa Suomen radonpitoisuudet ovat korkeita. Tähän vaikuttaa ennen kaikkea graniittipitoinen maaperä, joka on radonin luonnonlähde. Lisäksi Suomen kylmä ilmasto merkitsee pitkiä lämmityskausia, jolloin ikkunat pysyvät kiinni ja sisäilman vaihtuvuus on vähäistä – radon kerääntyy.
Sisäilman terveysongelmat voivat liittyä useampaan tekijään samanaikaisesti. Jos haluat ymmärtää laajemmin, miten eri tekijät – radon, kosteus, home ja kemikaalit – vaikuttavat kodin ilmanlaatuun, tutustu artikkeliin Sisäilmaongelmat ja oireet: tunnista huonon sisäilman vaikutukset.
Radonin raja-arvot Suomessa ja kansainvälinen vertailu
Suomessa sosiaali- ja terveysministeriön säteilyasetus määrittää asuntojen radonille viitearvon, joka on ollut 300 Bq/m³ joulukuusta 2018 lähtien. Tätä ennen raja oli 400 Bq/m³. Uudisrakennuksissa tavoitetaso on tiukempi: 200 Bq/m³. Becquerel per kuutiometri (Bq/m³) kuvaa radioaktiivisten hajoamisten määrää sekunnissa kuutiometriä kohden.
| Maa / organisaatio | Viitearvo / suositus | Koskee |
|---|---|---|
| Suomi (STM asetus 2018) | 300 Bq/m³ | Olemassa olevat asunnot |
| Suomi – uudisrakentaminen | 200 Bq/m³ | Uudet asunnot |
| Ruotsi (Boverket) | 200 Bq/m³ | Asunnot |
| WHO | 100 Bq/m³ | Kansainvälinen suositus |
| EU:n säteilysuojeludirektiivi | 300 Bq/m³ | Asunnot (jäsenvaltiot voivat tiukentaa) |
WHO:n 100 Bq/m³ -suositus on Suomen viitearvoa huomattavasti tiukempi. WHO korostaa, että mikäli viitearvoksi asetetaan korkeampi taso käytännön syistä, se ei saa ylittää 300 Bq/m³:ä. Ruotsissa raja on jo 200 Bq/m³, mikä asettaa paineita myös Suomen sääntelyn kehittämiselle.
Merkityksellistä on myös se, että viitearvon ylittyminen ei tarkoita automaattista paniikkia – se tarkoittaa, että toimenpiteisiin on ryhdyttävä. Viitearvot ovat toimenpiderajoja, eivät turvallisuuden takuita. Pitkäaikainen altistus esimerkiksi 200 Bq/m³:n pitoisuudessa nostaa keuhkosyöpäriskiä, vaikka raja ei virallisesti ylity.
Radonin historia: kuinka kauan ongelma on tunnettu
Radonin radioaktiivisuus havaittiin jo 1900-luvun alussa, mutta sen terveysvaikutukset sisäilmassa alkoivat saada laajempaa huomiota vasta 1970–1980-luvuilla. Energiakriisin jälkeen rakennukset eristettiin yhä tiiviimmin, ja samalla havaittiin, että tiiviiseen taloon kerääntyy enemmän radonia. Suomessa tietoisuus kasvoi merkittävästi 1980-luvulla, kun laajoja mittauskampanjoita käynnistettiin.
Säteilyturvakeskus (STUK) on koordinoinut Suomessa radonmittauksia ja -tutkimusta vuosikymmenten ajan. Ensimmäiset viralliset raja-arvot asetettiin 400 Bq/m³:iin, mutta kansainvälisen tutkimuksen ja WHO:n suositusten myötä raja alennettiin 300 Bq/m³:iin vuoden 2018 uudella säteilylailla (859/2018).
Pohjoismainen yhteistyö radontutkimuksessa on ollut tiivistä. Ruotsin Strålsäkerhetsmyndigheten ja Boverket ovat kehittäneet omat ohjeensa, ja molemmat maat ovat päätyneet tiukentamaan viitearvoja ja korostamaan pitkäaikaista mittausta lyhyiden hetkellismittausten sijaan. Tämä kehitys jatkuu edelleen.
Kenen kotiin radon erityisesti kerääntyy
Kaikki rakennukset ovat alttiita radonille, mutta riski vaihtelee merkittävästi rakennustyypin, sijainnin ja rakentamistavan mukaan. Suurin riski on pientaloissa, jotka sijaitsevat graniittipitoisella maaperällä tai harjualueella. Korkein altistus on yleensä kellaritiloissa ja maantasokerroksissa – ylempiin kerroksiin radonpitoisuus laimenee.
STUK suosittelee mittausta erityisesti kaikissa pientaloissa ja rivitaloissa sekä kerrostalojen ensimmäisen kerroksen asunnoissa, koska nämä ovat lähimpänä radonin pääsyreittiä. Myös maanalaisten tilojen, kuten kellariasuntojen tai puoli-maanalaisten asuntojen, mittaaminen on ensiarvoisen tärkeää.
Alueellisesti Suomessa korkeimmat pitoisuudet mitataan tyypillisesti Pirkanmaalla, Kymenlaaksossa ja Päijät-Hämeessä. Nämä alueet ovat tunnettuja graniittisesta ja uraanirikkaasta maaperästään. Pelkkä alueen tunteminen ei kuitenkaan riitä: naapurikortteleissa voi olla huomattavia eroja, joten kotitalouskohtainen mittaus on aina tarpeen.
Radonin mittausmenetelmät: purkkimittaus ja muut tavat
Virallisin ja luotettavin menetelmä on pitkäaikainen purkkimittaus alfajälkimenetelmällä (alphatrack). Mittauspurkki on pienen purkin kokoinen laite, jossa on siihen kiinnittynyt muovilevy. Radonin hajoamistuotteiden aiheuttamat jäljet muoviin analysoidaan laboratoriossa, ja tuloksena saadaan pitoisuuden aikainen keskiarvo.
STUK:n ohjeen mukaan asunnon laaja arvio saadaan käyttämällä kahta purkkia eri huoneissa tai kerroksissa. Suositeltavin sijoituspaikka on makuuhuone tai muu huone, jossa vietetään paljon aikaa. Toinen purkki kannattaa asettaa kellariin tai alimpaan kerrokseen, jos sellainen on. Purkkia ei saa asettaa kylpyhuoneeseen, kosteisiin tiloihin eikä suoraan ikkunan viereen.
Markkinoilla on myös elektronisia radonmittareita, kuten Airthings Wave Plus tai Airthings Corentium Home, joita myydään kuluttajakäyttöön. Nämä laitteet antavat reaaliaikaisen tai päivittäisen keskiarvon sisäilman radonpitoisuudesta. Ne ovat hyödyllisiä seurannassa ja ennen virallista mittausta, mutta niiden tuloksia ei voida käyttää viranomaisvaatimuksiin tai myyntitilanteisiin. Vertailukelpoiseen tulokseen tarvitaan aina akkreditoidun laboratorion analysoima purkkimittaus.
| Mittaustapa | Kesto | Tarkkuus | Sopii |
|---|---|---|---|
| Purkkimittaus (alfajälki) | 2–3 kk | Erittäin hyvä | Viralliset tulokset, asunnon myynti |
| Elektroninen radonmittari (esim. Airthings Wave Plus) | Jatkuva seuranta | Hyvä, ei akkreditoitu | Oma seuranta, trendin seuraaminen |
| Lyhytaikainen mittaus (alle 1 kk) | Muutamia päiviä | Epäluotettava | Ei viralliseen käyttöön |
Milloin ja miten radonmittaus tehdään: käytännön ohje
Oikea mittausaika on tärkeä tulosten luotettavuuden kannalta. STUK suosittelee mittaamista lämmityskaudella 1.9.–31.5., koska silloin rakennukset ovat suljettuina ja radon kertyy sisäilmaan normaaliolosuhteissa. Kesällä tehtävä mittaus aliarvioi pitoisuuden, koska ikkunat ovat auki ja ilmanvaihto on tehokkaampaa.
Mittauksen vähimmäisaika on 2 kuukautta, mutta suositus on 3 kuukautta. Pidempi mittausaika tasoittaa säävaihteluiden, tuulisuuden ja muiden tekijöiden vaikutuksen tulokseen. Lyhyempi mittaus voi antaa tuloksen, joka poikkeaa merkittävästi vuosikeskiarvosta.
Käytännössä mittaus etenee seuraavasti: tilaa STUK:n hyväksymä mittauspurkki akkreditoidulta mittauspalvelulta, aseta purkit ohjeiden mukaisesti oikeisiin paikkoihin, anna niiden olla paikallaan vähintään kaksi kuukautta, ja lähetä purkit sitten laboratorioon analysoitavaksi. Muutaman viikon kuluttua saat kirjallisen raportin, jossa on pitoisuuden keskiarvo becquerel per kuutiometri -yksiköissä.
Lyhyt tai kesällä tehty mittaus voi antaa täysin harhaanjohtavan tuloksen – suositeltu kolmen kuukauden lämmityskauden mittaus on ainoa tapa saada luotettava kuva kodin radontilanteesta.
Mittauksen uusiminen on suositeltavaa, jos rakennukseen on tehty muutoksia: ilmanvaihtojärjestelmää on muutettu tai remontoitu, lämmitysjärjestelmä on vaihtunut, rakenteisiin on tehty merkittäviä korjauksia tai tiivistyksiä, tai edellisestä mittauksesta on kulunut yli 10 vuotta. Ruotsin Boverketin ohje on sama: mittaus 10 vuoden välein tai aina muutostöiden jälkeen.
Mistä tilata radonmittaus: viralliset palvelut
Suomessa radonmittaus tilataan STUK:n hyväksymiltä palveluntarjoajilta. Säteilyturvakeskus ylläpitää listaa akkreditoiduista mittauslaboratorioista, joiden tulokset ovat virallisesti hyväksyttyjä. Mittauspaketti sisältää yleensä purkit, ohjeet ja laboratorioanalyysin, hinta on tyypillisesti 30–70 euroa kahdelta purkkilta.
Mittauksen voi tilata suoraan Säteilyturvakeskuksen verkkosivujen kautta tai akkreditoidulta mittauspalvelulta. Tilauksessa kannattaa pyytää kaksi purkkia, jotta saadaan kattavampi kuva asunnon eri kerroksista tai huoneista.
Elektronisten radonmittarien, kuten Airthings Corentium Home tai Airthings Wave Plus, ostaminen kaupasta tai verkosta on myös vaihtoehto omaan seurantaan. Näistä laitteista saatuja lukemia ei kuitenkaan hyväksytä virallisina tuloksina esimerkiksi asunnon myyntitilanteessa tai kiinteistön kuntotarkastuksessa. Ne toimivat parhaiten sen selvittämiseen, onko pitkäaikaiselle viralliselle mittaukselle tarvetta, tai seurattaessa toimenpiteiden vaikutusta.
Mitä tehdä, jos radonpitoisuus ylittää viitearvon
Viitearvon 300 Bq/m³ ylittyminen tarkoittaa, että toimenpiteisiin on ryhdyttävä. Toimenpiteen kiireellisyys ja laajuus riippuvat pitoisuuden tasosta: jos tulos on esimerkiksi 400–600 Bq/m³, parannustoimet ovat tarpeellisia mutta ei hätätilanteena; jos tulos ylittää 1000 Bq/m³, toimenpiteet on tehtävä ripeästi.
Tehokkaimmat radonin torjuntakeinot voidaan jakaa kolmeen pääkategoriaan: ilmanvaihdon parantaminen, alapohjan tiivistäminen ja radonimuri. Ilmanvaihdon tehostaminen on usein ensimmäinen ja yksinkertaisin toimenpide: koneellinen tulo-poisto-ilmanvaihto, joka toimii oikein säädetyllä painesuhteella, voi puolittaa radonpitoisuuden.
| Toimenpide | Tehokkuus | Kustannusarvio | Sopii erityisesti |
|---|---|---|---|
| Ilmanvaihdon tehostaminen (koneellinen tulo-poisto) | 50–80 % pitoisuuden lasku | 2 000–8 000 € | Kaikki rakennustyypit |
| Radonimuri (alapohjaan asennettu alipainejärjestelmä) | 70–95 % lasku | 1 500–4 000 € | Maanvarainen laatta tai ryömintätilallinen perustus |
| Alapohjan tiivistäminen (saumaus, täyttö) | Vaihteleva | 500–3 000 € | Halkeamien ja saumojen kautta tuleva radon |
| Ryömintätilan tuuletus | 30–60 % lasku | 500–2 000 € | Ryömintätilalliset rakennukset |
Toimenpiteiden jälkeen radonpitoisuus on aina mitattava uudelleen. Uusintamittaus tehdään samoilla periaatteilla kuin alkuperäinen mittaus: lämmityskaudella, vähintään kahden kuukauden ajan. Vasta uusintamittauksen tulos kertoo, onko toimenpide ollut riittävä.
Ilmanvaihto ja radon liittyvät toisiinsa tiiviisti. Lue lisää siitä, miten kodin ilmanvaihtojärjestelmä vaikuttaa sisäilman laatuun kokonaisuutena: Asunnon ilmanvaihto ja terveys: kuinka huono iv-järjestelmä vaikuttaa sisäilmaan.
Radon uudisrakentamisessa ja perusparannuksessa
Uuden talon rakentaminen on paras hetki huolehtia radonsuojauksesta, koska se on silloin sekä helpompaa että edullisempaa kuin jälkikäteen tehtynä. Uudisrakentamisessa STM:n säteilyasetuksen mukainen tavoitetaso on 200 Bq/m³. Rakennusmääräykset edellyttävät radonteknistä suunnittelua erityisesti riskialueilla.
Uudisrakentamisen radonsuojauksen peruselementtejä ovat tiivis alapohjarakenne, radonputkisto (joka jätetään varalle myöhempää imuria varten), sekä ilmanvaihtojärjestelmä, joka pitää rakennuksen painesuhteen oikeana suhteessa maaperään. Nämä toimenpiteet sisältyvät hyvään rakentamistapaan ja ovat kustannustehokkaampia rakentamisvaiheessa kuin myöhemmin.
Perusparannuksessa ja remontissa on tärkeää muistaa, että radonpitoisuus voi muuttua toimenpiteiden seurauksena molempiin suuntiin. Energiatehokkuusremontti, jossa tiivistetään rakennuksen vaippa ilman ilmanvaihdon parantamista, voi nostaa radonpitoisuuden huomattavasti. Siksi radonmittaus on suositeltavaa tehdä aina merkittävän remontin jälkeen.
Radonin ja muiden sisäilmatekijöiden yhteisvaikutus
Radon ei ole ainoa sisäilman terveysriski, ja monessa kodissa eri tekijät vaikuttavat samanaikaisesti. Kosteus ja homeet voivat heikentää ilmanlaatua ja hengitysterveyttä, VOC-yhdisteet vapautuvat rakennusmateriaaleista ja kodin kemikaaleista, ja hiilidioksidi kertoo ilmanvaihdon riittävyydestä. Nämä kaikki ovat osa samaa kokonaisuutta.
Radonin ja tupakansavun yhteisvaikutus on erityisen vaarallinen: tupakoitsijalla radonaltistuksen aiheuttama keuhkosyöpäriski on moninkertainen verrattuna tupakoimattomaan samassa radonpitoisuudessa asuvaan henkilöön. Tämä johtuu siitä, että tupakka on jo vaurioittanut hengitysteiden värekarvasoluja, mikä helpottaa radonin hajoamistuotteiden pääsyä syvemmälle keuhkokudokseen.
Sisäilman laadun hallinta on kokonaisuus. Jos haluat tietää, miten kotisi ilman VOC-yhdistepitoisuudet, kosteus ja muut tekijät vaikuttavat terveyteen, lue artikkelimme VOC-yhdisteet sisäilmassa: lähteet ja suojautuminen sekä Kosteus ja home sisäilmaongelmien aiheuttajina: tunnistaminen ja korjaus.
Radonmittaus asunnon kaupassa ja vuokrauksessa
Asunnon oston yhteydessä radonpitoisuuden selvittäminen on järkevää, vaikka se ei ole lakisääteistä. Kuntotarkastuksessa radon mainitaan yhä useammin, ja ostajat kysyvät siitä aktiivisemmin kuin aiemmin. Myyjällä ei ole velvollisuutta teettää mittausta, mutta mikäli radonpitoisuus on tiedossa ja korkea eikä sitä ilmoiteta, se voi olla asuntokauppalaissa tarkoitettu piilevä virhe.
Vuokra-asunnoissa radonin viitearvo on sama kuin omistusasunnoissa: 300 Bq/m³. Vuokranantajalla ei ole erillistä lakisääteistä velvoitetta teettää mittausta, mutta hyvään isännöintikäytäntöön kuuluu radonin seuranta erityisesti pientaloissa ja maatason asunnoissa.
Radonmittausraportti on asunnon myyntitilanteessa konkreettinen todiste siitä, että myyjä on huolehtinut asukkaiden terveysturvallisuudesta – ja merkittävä etu kilpailluilla asuntomarkkinoilla.
Radon Pohjoismaissa: Suomi ja Ruotsi vertailussa
Pohjoismaissa radon on tunnistettu merkittäväksi kansanterveysriskiksi erityisesti Suomessa ja Ruotsissa. Molemmissa maissa maaperä on graniittipitoinen ja rakennukset ovat suljettuja suuren osan vuodesta, mikä edesauttaa radonin kertymistä sisätiloihin.
Keskeinen ero maiden välillä on viitearvo: Ruotsissa se on 200 Bq/m³, Suomessa 300 Bq/m³. Ruotsin Boverket suosittelee mittauksen uusimista 10 vuoden välein tai aina, kun rakennukseen tehdään muutoksia ilmanvaihtoon, lämmitykseen tai rakenteisiin. Suomen STUK:n linja on samansuuntainen, mutta Ruotsin käytäntö on pitkään ollut systemaattisemmin ohjeistettu.
Ruotsissa mittauskausi on lokakuusta huhtikuuhun, Suomessa syyskuusta toukokuuhun. Molemmat maiden mittausohjeissa korostetaan vähintään kahden kuukauden mittausaikaa ja suositellaan kolmea kuukautta. Yhteinen pohjoismäinen johtopäätös on selvä: radonin pitkäaikainen mittaus lämmityskaudella on ainoa luotettava tapa selvittää todellinen altistus.
Usein kysytyt kysymykset radonista
Miten radon mitataan kotona?
Radon mitataan kotona pitkäaikaisella purkkimittauksella eli alfajälkimenetelmällä. Mittauksessa käytetään pientä muovipurkkia, joka asetetaan mitattavaan tilaan. STUK suosittelee kahta purkkia eri huoneissa tai kerroksissa kattavan tuloksen saamiseksi. Purkit tilataan akkreditoidulta mittauspalvelulta, asetetaan paikoilleen ohjeiden mukaan, annetaan olla vähintään kaksi kuukautta ja lähetetään sitten laboratorioon analysoitavaksi. Analyysitulos ilmoittaa radonin keskipitoisuuden yksikössä Bq/m³. Älykelloihin verrattavissa olevat elektroniset radonmittarit, kuten Airthings Wave Plus, voivat täydentää seurantaa, mutta niiden tulokset eivät korvaa virallista purkkimittausta.
Kuinka kauan radonmittaus kestää?
STUK suosittelee mittausajaksi kolmea kuukautta, ja hyväksyttävä vähimmäisaika on kaksi kuukautta. Mittaus on tehtävä lämmityskaudella 1.9.–31.5. Kesällä tehtävä mittaus on epäluotettava, koska ikkunat ovat auki ja ilmanvaihto on parempaa. Lyhyempi mittaus, esimerkiksi muutaman vuorokauden, antaa vain suuntaa mutta ei sovellu viralliseksi tulokseksi eikä anna vertailukelpoista tietoa vuosikeskiarvoon nähden. Mitä pidempi mittausaika, sitä paremmin tulos edustaa todellista altistusta normaaliolosuhteissa.
Mikä on turvallinen radonpitoisuus asunnossa?
Suomessa sosiaali- ja terveysministeriön säteilyasetuksen mukainen viitearvo on 300 Bq/m³ olemassa oleville asunnoille. Uusissa asunnoissa tavoitetaso on 200 Bq/m³. WHO suosittelee kansainvälisenä vertailutasona 100 Bq/m³. Mikään pitoisuus ei ole täysin turvallinen, sillä keuhkosyöpäriski kasvaa lineaarisesti radonaltistuksen mukana. Tavoitteena tulisi olla mahdollisimman alhainen pitoisuus, ei vain viitearvon alitus. Viitearvo on toimenpideraja, jonka ylittyessä on ryhdyttävä korjaaviin toimenpiteisiin.
Tarvitaanko radonmittaus kaikissa kodeissa?
STUK suosittelee radonmittausta kaikissa pientaloissa ja rivitaloissa sekä kerrostalojen ensimmäisen kerroksen asunnoissa. Mittaus on erityisen tärkeä, jos asunto sijaitsee tunnetulla radonriskialueella, on rakennettu ennen 1990-lukua, tai jos rakennuksessa on tehty ilmanvaihto- tai rakenteellisia muutoksia. Mittaaminen ei ole Suomessa lakisääteistä yksityisille omistajille, mutta se on selkeästi suositeltu terveyden suojelemiseksi. Riskin arviointi pelkän sijainnin perusteella on epäluotettavaa – vain mittaus kertoo oman kodin todellisen tilanteen.
Voiko radonin havaita oireista tai hajusta?
Radon on hajutonta, mautonta ja täysin näkymätöntä. Sitä ei voi havaita millään aisteilla, eikä se aiheuta välittömiä oireita altistuksen aikana. Radonin terveysvaikutukset ilmenevät vasta vuosien tai vuosikymmenten pitkäaikaisen altistuksen seurauksena keuhkosyövän muodossa. Tämä tekee radonista erityisen petollisen terveysriskin: ihminen voi altistua korkeille pitoisuuksille useita vuosia tietämättään. Ainoa keino selvittää, onko kodissa radonia, on teettää mittaus.
Milloin radonmittaus kannattaa uusia?
Radonmittaus kannattaa uusia, kun edellisestä mittauksesta on kulunut yli 10 vuotta, rakennukseen on tehty merkittäviä muutoksia ilmanvaihtoon, lämmitykseen tai rakenteisiin, taloon on tehty energiatehokkuusremontti ilman ilmanvaihtopäivitystä, uusilla tiloilla (kuten remontoitu kellari tai laajennusosa) ei ole aiempia radonmittaustuloksia, tai edellisessä mittauksessa on havaittu kohonnut pitoisuus ja on tehty korjaustoimenpiteitä. Tässä tapauksessa uusintamittaus osoittaa, onko toimenpiteillä saavutettu riittävä pitoisuuden lasku.
Mitä tehdä, jos radonpitoisuus ylittää 300 Bq/m³?
Viitearvon ylittyminen tarkoittaa, että toimenpiteisiin on ryhdyttävä. Ensimmäinen askel on selvittää, mistä radon pääsee sisälle: onko kyse alapohjan raoista, puutteellisesta tiivistyksestä vai riittämättömästä ilmanvaihdosta. Yleisimpiä korjaustoimenpiteitä ovat radonimuri (alipainejärjestelmä), ilmanvaihdon tehostaminen ja alapohjan tiivistäminen. Toimenpiteiden jälkeen pitoisuus mitataan uudelleen virallisella purkkimittauksella. Jos olet epävarma toimenpiteistä, ota yhteyttä STUK:iin tai akkreditoituun radonkorjausyritykseen.
Paljonko radonmittaus maksaa?
Radonmittauksen hinta vaihtelee palveluntarjoajan mukaan, mutta tyypillisesti yhden tai kahden purkin mittaus laboratorioineen maksaa 30–70 euroa. Hinta sisältää mittauspurkit, toimituksen ja laboratorioanalyysin sekä kirjallisen raportin. Ottaen huomioon radonin aiheuttaman terveysriskin ja sen, että mittaus kertoo vuosien tai vuosikymmenten altistumisen taustan, hinta on erittäin kohtuullinen verrattuna saatuun tietoon ja mahdolliseen riskien välttämiseen.
Aiheeseen liittyvät artikkelit
- Sisäilman terveys: Kokonaisvaltainen ilmanlaadun hallinta
- 10 keinoa parantaa kodin sisäilmaa – käytännön toimenpiteet
- Asunnon ilmanvaihto ja terveys: kuinka huono iv-järjestelmä vaikuttaa sisäilmaan
- Kosteus ja home sisäilmaongelmien aiheuttajina: tunnistaminen ja korjaus
- Sisäilman terveys kotona: opas puhtaaseen sisäilmaan
- Sisäilmaongelmat ja oireet: tunnista huonon sisäilman vaikutukset
- VOC-yhdisteet sisäilmassa: lähteet ja suojautuminen
Lisätietoa sisäilman laadusta
Radon on yksi useista tekijöistä, jotka vaikuttavat kodin sisäilman terveyteen. Laaja kuva sisäilman kokonaisuudesta auttaa priorisoimaan toimenpiteet oikein. Tutustu klusterimme pääartikkeliin: Sisäilman terveys: Kokonaisvaltainen ilmanlaadun hallinta, jossa käsitellään kaikkia keskeisiä sisäilmatekijöitä.
Käytännön vinkkejä sisäilman parantamiseen löydät artikkelista 10 keinoa parantaa kodin sisäilmaa.
Lähteet
- Säteilyturvakeskus (STUK) – Radonmittaus asunnoissa, ohje: suomi.fi/palvelut/radonmittaus
- Sosiaali- ja terveysministeriö – Säteilyasetus 2018 (laki 859/2018), radonin viitearvot asunnoissa: 300 Bq/m³
- Maailman terveysjärjestö (WHO) – WHO radon guidelines, suositeltu toimenpideraja 100 Bq/m³: who.int/radon-and-health
- Boverket (Ruotsi) – Radon mittaus ja ohjeistus omakotitalossa: boverket.se/radon/mat
- Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) / Vattenfall.fi – Radon aiheuttaa Suomessa noin 300 keuhkosyöpäkuolemaa vuodessa
- Tilatjaterveys.fi – Radonmittauskausi ja STUK:n suositus (2.kk min, 3kk suositus, kausi 1.9.–31.5.): tilatjaterveys.fi
Työhuoneen turvallisuus: Etätyön tietoturva ja älylaitteet 2026
